~: November 2020

THERE IS A WINDOW DISPLAY GROUP EXHIBITION "ART IN DREAMS, PART I" IN HILBERTRAUM IN BERLIN UNTIL 29TH NOV. 2020 EVERY DAY 17-23



Niina Lehtonen Braun who is the curator of this exhibition was asking every participant to send her text and photo or just text or just photo which are related to a dream of the participant. It was said that the dream could be related to some art event somehow. Mine is so that my grandmas previous home (had to leave it because of mold...) was like big installation and she like outsider artist. Ja jotain muutosta tässä nyt ehkä on mulla meneillään, kun oon heränny jo kahtena aamuna ennen kahdeksaa eikä eilen ainakaan väsyttänyt päivällä kun menin myös nukkuun 2-4 tuntia aiemmin kuin normaalisti. Ehkä mun teinivuodet alkaa olla tosiaan pikkuhiljaa paketissa tässä 37-v iässä. Unirytmi nyt ei tietenkään välttämättä ole linkissä siihen, mutta voi myös olla että on.


















.

MARTINA KRAMER VISITED IN MY EXHIBITION SCOPE IN KUNSTHALLE HILSBACH AND WROTE HER THOUGHTS ABOUT IT TO FLZ NEWSPAPER

Published 2nd of October 2020




Tässä joitain otteita artikkelista suomeksi käännettynä:

---

"Epätodellinen ja silti tuttu"

""Otetaan pala taivasta ja laitetaan se huoneeseen." Suomalaisen taiteilijan Saku Soukan videoesseessä "Scope" nähdään miltä se voisi näyttää, jos se olisi mahdollista. Hänellä on näyttely parhaillaan Kunsthalle Hilsbachissa. Videoteos ja digitaalisesti käsitellyt valokuvateokset ovat suhteessa toisiinsa jännitteisellä tavalla.”

”Kuvat, jotka ensi silmäyksellä näyttävät taitavilta muoto- ja tilannekuvilta, osoittautuvat tarkemmin katsottaessa olemaan myös jotain muuta. Esimerkiksi teoksessa ”Rita”, joka on näennäisesti klassinen muotokuva, kasvot yllättäen puuttuvatkin kuvan henkilöltä.”

”"Self-portrait II" -teoksessa lattialla makaava henkilö on oikeastaan kuin ​​romahtanut kuori, joka muistuttaa melkein muumiota.”

”Teokset ovat peili ajasta, jolloin todellinen ja epätodellinen sulautuvat yhteen yhä enemmän.”

”Sisäisen ja ulkoisen sulautumiset sekä maisemat ja niiden välitön subjektiivinen vaikutus videon narratiiviseen minään ovat jatkuvassa vuoropuhelussa. Valokuvat on tuotu taitavasti yhteen, mikä luo vaikutelman liikkeestä kuin elokuvassa, mutta miellyttävän hitaalla tavalla. Kuvien hienovarainen häipyminen kiehtoo katsojaa, joka odottaa uteliaasti seuraavaa muutosta. Katsoja imeytyy hitaasti muuttuviin kuviin ja alkaa kyseenalaistaa omaa näkemystään samalla kun hänen päänsä käsittelee loputtomasti näkemiensä kuvien lisäksi musiikkia (Tatu Rönkkö), ja lyhyitä tekstinpätkiä.

Pian katsoja löytää itsensä matkalta, jossa tuntee maiseman omituisuuden, yksinäisyyden hotellihuoneessa, hämmennyksen, halvaantumisen, passiivisuuden ja omassa ruumiissaan olevien realiteettien kyseenalaistamisen. Onko kyseessä muukalainen vieraassa maailmassa, vai onko muukalainen aika, jota ei voi ymmärtää? Tämä video ei ole varsinaisesti synkkä, koska se näyttää näkökulmia löydettäväksi myös kauniista, määrittelemättömästä ja uudesta.”

---

















.

Blog Archive

Powered By Blogger