Huhtikuu

en saa unta
tyhjässä lapsuuteni kodissa
seinäpaneelit laulavat surullisia virsiä
olen ollut kaukana
iloa oppimassa
kohtuutonta rakkautta
huulille huomaamattomasti
viiltää sanoissa
purskahtelee kasvoille
korkea veri
halkaisen metsää
matkustan kotiini pääkaupunkiin
nuoruuteni kaatuu
välähtää kevättä
latvat leikkaantuvat kiiltäviin heijastuksiin
päälakeni kuluu vauhdissa
valkoiset joutsenet kolahtavat pilvissä
taivaalta sataa mustaa
eniten olen oppinut menneistä kukista
kaartuvat lopulta toisiaan kohti
notkuvat elämää täynnä
herätyskello soi kotona
naapurit rakastelevat kolmatta päivää
kävelen torin laidalla
olen tullut tieni päähän
ilmeisesti olen ollut täällä jo muutamia päiviä
vappu tulee
vuodet juhlivat uutta syntymää
ostan jäätelön
lepuutan vähän maassa
kevään nauru kaikuu kaduilla
hymy valuu poskille
korvan taakse ja niskaan
kuivuu asfalttiin
jokin tykyttää takaraivossa
kohti kirkasta taivasta
kokonaista
iloista
lasta
sta
ta
a












.