Sakset leikkaa elokuun

tapasin kaksi matkustajaa italiassa
kutsuin heidät asuntooni
he näyttivät minulle mustaa peiliä
kasvoni hakivat suuntaa
he hakivat avoimesti suoraa oikeutta
läpi kalliiden kovien takkien
varastivat sakseni
en saanut unta
heidän syödessä toistensa lihojaan
kerroin heille peilikuvasta
sain sakseni takaisin
ja ystävyyttä
jonka hautasin sisälleni
pimeään kammioon
aurinko tulee
lopultakin
puhut ympärilläni
elokuun läpi
keltaisessa illassa on kaikki
sekunnit tiukasti
ajan eri suunnat
herättävät mieleni tahtomaan
merenmakuisia suudelmia
läikkyy kielillämme
juon vartalosi laineet
herään juovuksissa
kellot ohimoillani kirii kalliisti
tehtaissa tehty aika
vaatii keveyttä
väsyneet kasvot hyökkää ja puolustaa
ei auta muuta kuin jalat molemmilla puolilla
taistella itseni kanssa
kohti kaikkeutta
sen rakkautta ja vihaa
tuulee harmailla kaduilla
aurinko matelee uuteen maahan
menitkö jo
vai minäkö se olen joka menee
minä menen nyt sanomaan mikä minä olen
mikä minä olen















.