Material

O

menin mustaan
maahan makaamaan
tunsin taivaan
kuuntele
kuinka kuu ja aurinko
kulkevat toistensa lävitse
hankaavat vuodet viipaleiksi
juoksen valoa kiinni
takaapäin kajastaa yllättäen uutta
käteni harovat tyhjää
kerään rippeitä
järjestän
nyt näen
jos emme näe pimeässä
valo on sokaissut meidät
jos emme näe valossa
pimeys on sokaissut meidät
tasapaino elää
päiviemme mukaan
jotka pyörivät ympyrää
ja valo tekee varjoja
muutin uuteen maahan valaistumaan
halusin löytää itseni
myös muualta kuin itsestäni
palasin kotiini järjestäytymään
astuin vanhaan maalaukseen
hiiltyneisiin kehyksiin
jossa muistot ovat lämmintä savua
toiveet viileät siivet
nukun silmäni suoriksi
annan valon tulla
ja mennä
ylitseni kasvoi mies
johon tarttui tunnelma
kerroksina kasvoille
kohoaa ilo
tyhjille viha
vai onko se sittenkin suru
uurtunut
yhä enemmän hän hengittää
täyttä tyhjää
aistit herkistyvät
ja nyt
vanhat rakennukset puretaan
niin kuin jotkut ihmiset
muistuttavat rappiosta
kukat haudoilla kertovat
jos lähestymme niitä
ilman pelkoa tai ihannointia
elämme enemmän
ja tulemme oppimaan
tilaisuus tekee ihmisen
ja vastuuntuntonsa uhrit
hymyilevät lopulta
















.

Blog Archive